Ihan näin aluksi haluan kertoa teille, että asun Kokkolassa. Meillä kokkolassa on poikkeuksellisen paska Bio Rexin elokuvateatteri, ja se on koko kaupungin häpeäpilkku; purkkaa penkkien alla, elokuvat pätkii, äänentoisto kusee etc. Päätimme siis parin kaverini kanssa painella katsomaan kyseisen elokuvan Pietarsaareen, ja onneksi mentiin, sillä tämä elokuva pitää nähdä isolta näytöltä isojen äänitehosteiden kera!
Elikkäs elokuva kertoo Ninasta (ihana Natalie Portman), joka on ammatiltaan balettitanssija. Kun baletin tähtiballerina siirretään julmasti sivuun nuorempien tieltä, tarvitaan uusi pääosan esittäjä Joutsenlampi-balettiin. Tätä Nina lähtee tietenkin havittelemaan ja saakin sen, yhdellä ehdolla; tyttö on kyllä täydellinen viattoman ja puhtoisen Valkoisen joutsenen rooliin, mutta hänen on löydettävä itsestään myös pimeä puoli, Musta joutsen. Nina aloittaakin tutkimusmatkan omaan pimeään puoleensa hänen kilpailijansa Lilyn (Mila Kunis) avulla, joka on myös tehnyt vaikutuksen baletin ohjaajaan ja sopisi täydellisesti Mustan joutsenen rooliin. Pikkuhiljaa, erilaisten kokeilujen kautta ja pääroolista muodostuvan pakkomielteen vuoksi Nina alkaa päästä paremmin sinuiksi pimeän puolensa kanssa - ja sukeltaa jopa niin syvälle, että se on tuhota hänet.
Black Swan (meinaan koko ajan kirjoittaa Sean) on siis tarina mielen hajoamisesta, eikä täten ole mitään hilpeää katsottavaa. Se sisältää paljon hienoa symboliikkaa ja loistavia kuvakulmia, sekä pieniä yksityiskohtia, jotka sekä lumoavat että kauhistuttavat. Ninan hallusinaatiot ovat kaikessa karmeudessaan vallan lumoavia (varsinkin se, kun Ninalle kasvaa mustat siivet hänen tanssiessaan Mustan Joutsenen roolia!) ja loppua kohden niin usein toistuvia, että lopulta katsoja ei tiedä mikä on totta ja mikä ei.
Natalie Portman tekee todellakin Oscarin arvoista roolityötä Ninana ja hänen ylihuolehtivaa ja katkeroitunutta äitään esittävä Barbara Hersey loistaa myös lahjakkaana tulkitsijana.
Elokuva on äärimmäisen kiehtova, kaunis, seksikäs ja todella ahdistava, koska se tosiaan voisi olla totta. Uskonkin, että jokainen, joka tuntee suurta intohimoa johonkin tekemäänsä samaistuu Ninaan ainakin jollain tasolla. Darren Aronofsky onkin jälleen tehnyt mahtavan elokuvan. Se täytyy vielä mainita, että ripsarit vain valuivat poskilleni kun Nina tanssi kauan odotetun roolinsa Joutsenlammessa. Portman tanssi kuin ammattilainen (ainakin mun silmissä) ja täydellä tunteella. Musiikkikin oli todella tunteita herättävää, puhumattakaan maskeerauksista.
