lauantai 21. toukokuuta 2011
Never Let Me Go - Ole Luonani ain
Mark Romanekin Never let me go - Ole luonani ain on elokuvasovitus samannimisestä Kazuo Ishiguron arvostetusta romaanista.
Elokuvan päähenkilönä toimii Kathy H (Carey Mulligan), joka muistelee lapsuuttaan Hailshamin suljetussa sisäoppilaitoksessa ja nuoruuttaan ystäviensä Tommyn ja Ruthin (Keira Knightley) kanssa. Kuulostaa hyvin tyypilliseltä idealta, paitsi että henkilöhahmot ovat klooneja, jotka on luotu ainoastaan toimimaan elinluovuttajina kasvettuaan aikuisiksi.
Elokuvan idea on hieno ja mielenkiintoinen, mutta toteutus ei niinkään. Elokuvassa painotetaan mielestäni vääriä asioita, kuten kolmiodraamaa, tärkeämpien ja oleellisempien seikkojen, esimerkiksi päähenkilöiden inhimillisyyden ja systeemin moraalisuuden, sijaan. En ole lukenut kirjaa, mutta se lienee parempi, sillä Ole luonani ain kuuluu niin sanottuun "Toimisi paremmin kirjana"- genreen.
Elokuvan kuvamaailma on kauniin haikea ja maanläheinen, joka luo aivan omanlaisensa tunnelman. Myös roolisuoritukset olivat loistavia, ja erityisesti Keira Knightley pääsi loistamaan kohtaloonsa turhautuneena tyttönä.
Elokuvan idea aiheutti kylmiä väreitä, sillä kloonaaminen voi olla totta tulevaisuudessa ihmisten ahneuden ja jatkuvasti kehittyvän tieteen takia. Pätkä pisti miettimään, että olisiko elävien olentojen luominen elinvarastoiksi moraalisesti oikein, vaikka heidät olisikin luotu laboratoriossa? Elokuva yrittää kovasti esittää pohtivansa asiaa, mutta mielestäni onnistuu siinä huonosti. Kloonien mahdolliset sielut ja heidän ihmisarvonsa tarkempi käsitteleminen olisi tehnyt pätkästä tuplasti paremman ja syvällisemmän.
Olen karu, mutta sanonpa vaan, että aina pitäisi olla tekemässä kaikki itse :DD Annettakoon elokuvalle silti kolme laamaa:
Tunnisteet:
draama,
llama,
movie,
never let me go - ole luonani ain,
tulevaisuusvisio
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)




Itse taas tykkäsin tässä leffassa juuri siitä, että moraaliset teemat jätettiin sivuun - niiden puiminen tällaisessa tarinassa olisi ollut vähän turhankin itsestäänselvä ratkaisu mielestäni :D Minusta leffassa kiehtovinta oli juuri se, että omituinen maailma näytettiin melkein luonnollisena - juuri se nimittäin korosti dystopian karmivuutta.
VastaaPoistaAivan n_n Itse olisin tosiaan niitä kaivannut, koska rakastan sellaisten asioiden puimista, sillä nyt elokuva oli silmissäni tavallinen ihmissuhde draama, jossa oli hieman oudot lähtökohdat :D
VastaaPoistaMietin vain itse sitä, että mikseivät nämä elinluovuttajat paenneet esim. ulkomaille tai jotain? He vain alistuivat kohtaloonsa, mikä ärsytti kapinanjanoista sieluani suunnattomasti :D