torstai 28. heinäkuuta 2011

The King's Speech

 

Kriitikoiden ylistämä pätkä, joka on kahminut neljä Oscaria? Pakkohan sellainen elokuva on nähdä ja katsoa, ovatko kriitikot olleet oikeassa. Saanen siis esitellä Tom Hooperin Kuninkaan puhe!

Elokuva sijoittuu aikaan, jolloin toinen maailmansota on alkamassa. Kuningas Yrjö V:n on kuollut (Michael Gambon), ja hänen vanhin poikansa, Edward VIII (Guy Pearce) luopuu kruunustaan skandaalien vuoksi, jolloin tämän veli Bertie (Colin Firth) kruunataan maan hallitsijaksi. Asiassa on vain yksi mutta; Bertiellä on kiusallinen puhevika. Bertien vaimo, Elisabet (Helena Bonham Carter) järjestää miehelleen omalaatuisen puheterapeutin, Lionel Loguen (Geoffrey Rush) ja hänen avustuksellaan Bertie pitää radiopuheen, joka kokoaa kansan yhteen ja valaa tämän täyteen rohkeutta. 


Juoni ei ehkä ole kaikkien mielestä siitä kiinnostavammasta päästä, mutta ennakkoluulot saattavat joskus osoittautua vääriksi, kuten tässäkin elokuvassa. Totta, elokuvassa ei ole jännittäviä ja yllättäviä kääntiä, mutta tarvitseeko niitä aina ollakaan? Tämä on kuitenkin pieni tarina itsensä voittamisesta. 

Näyttelijöiden työ on uskomatonta. Colin Firth tekeekin varmasti elämänsä parhaan rooliin änkyttävänä kuninkaana ja Geoffrey Rushin tulkitsemaa terapeuttia ei voi muuta kuin rakastaa, eikä Helena Bonham Carterkaan jää miesten varjoon tulevaa kuningasta rakastavana vaimona. 


Elokuva on hienosti rakennettu, ja herättää myötätunnon kuningasta kohtaan jo alusta alkaen: Filmi alkaa kohtauksella, jossa Bertie yrittää pitää puheen suuren yleisön edessä, mutta ei saa sanaakaan suustaan. Kohtaukset ovat myös loppuun asti hiottuja ja hyvin onnistunut puvustus, sekä lavasteet täytyy tietenkin mainita.

Silti, jokin elokuvassa estää sitä olemasta viiden laaman arvoinen. Ehkäpä se, että loppukohtaus ei saanut minua liikutuksen kyyneliin, niinkuin se on monet muut saanut? No, en kyllä itkenyt edes Titanicia katsoessani, mutta sen sijaan Leijonakuningas saa minut tuhlaamaan paketillisen nenäliinoja...

Neljä laamaa tälle hyvän mielen elokuvalle: 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti